Mitä tapahtuu lapsen huoltoon, asumiseen, tapaamisiin tai elatukseen liittyvässä tuomioistuinsovittelussa?

Asiantuntija-avusteinen sovittelu tuomioistuimissa on vaihtoehto lapsen huoltoa, asumista, tapaamisia ja elatusta koskevien asioiden käsittelylle normaalin oikeusprosessin sijaan. Sovittelussa voidaan käsitellä kaikkia näitä tai niitä asioita, joita lastenvalvojalla ei ole saatu sovittua.

Sovittelu on vapaaehtoinen ja sen voi päättää milloin tahansa. Asian käsittelyä voi tämän jälkeen jatkaa tuomioistuimessa normaaliprosessissa. Sovitteluun kannattaa aina varata yksi kokonainen työpäivä, koska sen kestoa on vaikea ennustaa.

Sovitteluun osallistuu sovittelutuomari, asiantuntija-avustaja, joka on usein perheneuvolan psykologi, perhetyöntekijä tai muu sosiaalityöntekijä sekä lapsen vanhemmat. Mukana voi olla myös vanhempien omat avustajat (lakimies, asianajaja, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja) molemmilla tai toisella vanhemmista – avustajan mukanaolosta päättää vanhempi itse.

Sovittelun kulkua johtaa useimmiten käräjäoikeuden tuomari ja asiantuntija. Asiantuntija voi aloittaa sovittelun kartoittamalla perheen historiaa, eroa, perheen kokoa, lasten ikää, koulunkäyntiä/hoitopaikkoja ja vanhempien mahdollisien uusien perheiden koostumusta.

Vanhemmat saavat kertoa näistä asioista omalla vuorollaan.

Toisinaan sovittelussa lähdetään liikkeelle siitä mitä on hakemuksessa haettu, miksi on haettu ratkaisua käräjäoikeudelta ja millaiseen tilanteeseen.

Sovittelussa pääroolissa ovat vanhemmat ja heidän puheenvuoronsa. Usein vanhemmat tuovat esille asioita, jotka aiheuttavat vanhempien välille tai lasten arkeen ongelmia.

Taustan- ja tämän hetken tilanteen kartoituksen jälkeen puidaankin usein suuri määrä vanhempien välillä olevia erimielisyyksiä eri asioista. Tavoitteena on päästä kuitenkin suuntaamaan katseet eteenpäin, kohti jonkinlaista sopimusta vanhempien välillä. Kuitenkin usein sovittelun hedelmällisin anti on se, että vanhemmat saavat puida turvallisessa ympäristössä asioita, jotka on jäänyt hiertämään välejä tai jotka aiheuttavat epäluottamusta vanhempien väliseen yhteisvanhemmuuteen.

Asiantuntijan rooli olisi tuoda sovittelussa esiin lapsen näkökulma. Asiantuntijan tulisi huolehtia siitä, että minkä tahansa sopimuksen vanhemmat tekevät, se olisi lapsen edun mukainen. Sovittelijan rooli riippuu hyvin paljon sovittelijan persoonasta. Toiset esittävät vahvoja mielipiteitä tai ehdotuksia, toiset kertovat asiantuntijana vain esimerkiksi tutkittuja tosiseikkoja siitä, miten lapset yleensä reagoivat eri tilanteisiin tai millainen tapaamismalli soveltuu parhaiten mihinkin tilanteeseen – ikään kuin tuoden esille faktoja vanhempien ratkaisujen pohjaksi.

Avustaja on sovittelussa enemmän tukihenkilö, kuin asiakkaan vaatimuksia ajava oikeudenkäyntiavustaja. Avustajan puoleen voi kääntyä, kun miettii ehdotettua sopimusta kesken sovittelun tai avustaja voi olla mukana kommentoimassa keskustelua, varsinkin jos huomaa, ettei oma asiakas saa viestiään perille keskustelussa. Avustajan rooli merkitys on usein suuri, mikäli tilanne jännittää. Avustajan mukanaolo antaa usein myös varmuutta ja rohkeutta tehdä sopimus, mikäli luottamus entiseen puolisoon on heikko.

Sovittelussa voidaan pitää yhteisen keskustelun lisäksi erillisneuvotteluita, pelkästään toisen vanhemman, tuomarin ja asiantuntijan kesken, taukoja tai keskusteluja oman avustajan kanssa kahden.

Mikäli sovittelussa päästään sopimukseen, voidaan sovittelussa tehdä sopimus vain joistakin riitaisista asioista ja jatkaa osassa asiaa oikeudenkäyntiprosessissa tai tehdä määräaikaisia (nk. koesopimus) sopimuksia. Määräajat ovat usein muutamista kuukausista vuoteen.

Mikäli sovittelussa ei saavuteta sopimusta ja asia on vireillä käräjäoikeudessa (sovitteluun voi hakea myös suoraan ilman, että asiassa laitetaan vireille hakemusta käräjäoikeuteen) jatkaa asian käsittelyä tuomioistuimessa eri tuomari kuin asiantuntija-avusteiseen sovitteluun osallistunut tuomari.
Kati Kynnäs
Palaa artikkeleihin